Maanantaina oli toiseksi viimeinen uintikerta. Ihan mainio päivä oli se.

Tiistaina sitten oli edellees sama mainio luennoitsija. Illalla oli sitsit. Vaikka miten koitin psyykata itseäni niin siellä vaan ei ollut mielettömän kivaa. Ihan okei oli, ei siinä mitään muttei mitään maatajärisyttävän hulvatonta. Mulla ei vaan löydy mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta suureen osaan näistä ihmisistä, sille ei voi mitään. Ihan mukavia he ovat suurimmaksi osaksi mutta ei vaan synkkaa. Eikä kai tarttekaan.

Olin kotona kymmenen maissa ja sitten valvoin kuitenkin kolmeen ja surffasin netissä ja chattasin. Mikäs siinä, sekin on joskus mukavaa, varsinkin jos keskustelut (ja keskustelukumppanit) ovat mukavia.

Tänään, torstaina ihan oikeasti pääsin jo opiskelun makuunkin. Ihan hyvä koska olisin kyllä ihan hukassa jos olisin tehnyt perinteiset ja aloittanut lukemisen maksimissaan viikkoa ennen tenttiä.

Tänään vaihtui myös kuva blogissa, kuten kaikki innokkaat lukijat toki ovat huomanneet sanomattakin.

En muista että viime vuonna olisin ollut näin rikki mut kaipa se vaan tarkottaa että olin sillon vielä aika turta. Lisäksi olin varmaan aika syvällä Galenoksen maailmassa just sillon. Oman pikantin lisänsä tähän vuoteen varmaan antaa se että oon yksin täällä Ruotsissa ja sunnuntaipäivä on aika hiljainen. Olen niin kyllästynyt itkemiseen, siitä tulee vaan pää kipeäksi. En tosin toivo sitäkään itselleni että kyyneleet loppuvat, se olo on vielä kamalampi. Toivottavasti pian ollaan lähempänä sitä mielentilaa että ei itketä, surumielinen hymykin olisi kivempi. Eiköhän sekin sieltä vielä tule, ajan kanssa.

Käytin just pari tuntia lasagnen valmistamiseen ja kun se tulee uunista niin luulen että otan pyörän ja lähden ajamaan jonnekin suuntaan kunnes tekee mieli kääntyä takaisin. Ekaks ajattelin että otan kameran mukaan mutten taida viitsiä, ajan vain. Kyllä niitä kuvia ehtii varmaan paremmassakin mielentilassa ottamaan.

Olen huomannut että surusta on vaikea puhua ilman kliseitä: aika parantaa, päivä kerrallaan, show must go on... Ei sitä edes tajua ennen kun omalle kohdalle osuu.

Onneksi on ystäviä. Perhekin on ihan kiva olemassa. Ilman heitä olisin kyllä edelleen syvemmällä siellä suossa missä tässä on kohta pari vuotta kahlattu. Sumu hälvenee aikanaan.

Tuolla on seurannut Eestiläisten kalasääskien elämää. Siellä pesässä on siis Piret ja Madis ja niiden tuleva juniori joka asuu vielä munassa. Hyvinkin hypnoottista ja rentouttavaa katsoa niiden menoa. Pitäis vaan olla koko ajan äänet päällä ni sitte huomais että koska ne on käyny kalastamassa ja tulee saaliin kanssa pesälle. Siistejä otuksia ovat. Koko ajan järjestämässä pesää ja myös siinä merkityksessä mikä amerikaksi olisi cool.

Mulla tässä muuta, kuhan tapoin aikaa ettei tartte ruveta siivoamaan.

Tänään oli kevään viimeinen PBL-tapauksen aloitus. Se oli vielä kamalampaa kuin normaalisti. Vielä on lopetus jäljellä ja syksyllä uusi ryhmä.  Kiva että tulee uusi ryhmä mutta sitä voi vain toivoa että a) pääsen noista ärsyttävistä tyypeistä eroon ja b) että uudet tyypit ei ole vielä ärsyttävämpiä ja c) että uusikin ryhmä toimii. Tämä ryhmä on kyllä toiminut ihan suht hyvin, ainoa että on ollut välillä kamalaa mulla siellä.

Vaikuttaa myös että olen menossa juhannuksena Kauhavalle katsomaan lentokoneita, eli toisin sanoen Lentäjien Juhannukseen. Luultavasti vielä hyvässä seurassa, mikäs sen kivempaa. Ei vielä ehkä kannata nuolaista (?!) mutta eiköhän näin vielä käy.

Nyt vapun jälkeen on vaikeeta päästä enää opiskelurytmiin kiinni vaikka vielä on melkeen kuukausi jäljellä. Ei vain nappais enää. Ulkona on liian valoisaa että jaksaisi keskittyä pölyisiin kirjoihin. Toki sitten talvella on taas liian pimeää että jaksaisi keskittyä mutta siitähän ei nyt puhuta.

Kyllä teekkareilla joku tolkku on kun luennot loppuu nimenomaan siinä vapun tienoilla. Eihän sitä nyt hurjien juhlien jälkeen kukaan nyt jaksaiskaan enää.

PU:kin on vissiin jo tältä lukukaudelta loppunut. Keskiviikkona on vielä joku keskusteluharjoitus mutta uskoakseni se on se sama johon olen jo osallistunut aikaisemmin. Viimeinen terveyskeskuskeikkakin oli viime viikolla.

Mulla on vissiin joku tanssileirin jälkeinen masennus kun kauheesti tekis vaan mieli olla Suomessa hengaamassa uusien kavereiden kanssa. Noh, eiköhän niitä kavereita täältäkin vielä saa mutta olen huomannut että itseään pakottamalla ei vaan tule hyvä lopputulos. Jotenkin kavereiden saaminen Ruotsissa on keskivertoa hankalampaa. Kuten yksi suomenruotsalainen kaverini sen ilmaisi: on täälläkin hyviä tyyppejä mutta niiden erottaminen on vaikeaa koska kaikki ekaks teeskentelee mukavia mutta vähän pintaa syvemmällä niitä ei kiinnosta pätkääkään. Suomessa ikävät tyypit erottaa helpommin kun ne eivät edes viitsi teeskennellä.

Kävin tänään ulkoiluttamassa kameraakin. Voisin laittaa parhaat otokset tänne jos ne ei olisi niin huonoja kaikki. Ens kerralla vois lähteä fillarin kanssa matkaan, tänään en jaksanut. Eiköhän sieltä vielä jotakin aikaan saa vaikka en mikään kuvaaja jumalan armosta olekaan. Vaikka kai siinä(kin) tulee harjoittelemalla paremmaksi.

Näihin sanoihin on tämäkin turha päivitys hyvä lopettaa, samalla voisin lopetta prokrastinaationkin? Voisin.

Pyörän renkaatkin tuli vaihdettua, ihan ne päällysrenkaat. Tänään luentojen jälkeen pysähdyin pyöräkorjaamolla ja kysyin että mitä maksaa ja joko kannattaa vaihtaa. Ei maksanut ihan kamalasti ja kannatti vaihtaa, oli kuulemma jo viime hetket, kuten varmaan olikin koska itsekin sen jo omilla asiantuntemattomilla silmilläni pystyin toteamaan. Piti maksaa 190 rahaa per rengas ja 80 rahaa per renkaan vaihto. Kokonaislasku oli kuitenkin 380 rahaa joten taisin saada työn verran alennusta. Nyt on uusilla pistosuojatuilla ja kapeammilla renkailla kiva ajella ympäri Uppsalan lasinsiruisia teitä.

Tänään iski kamala hinku lähteä pitkästä aikaa ulkoiluttamaan kameraa. Koska olen sitä viimeksi käyttänyt Kiinassa elokuussa, niin jostakin syystä oli molemmat akut loppu. Nyt on toinen jo ladattu niin ehkäpä vielä tänään lähden ulos kuvailemaan. Ensiksi kyllä pitäisi syödäkin jotakin.

Kiva fiilis kun on lyhyt viikko ja aurinko paistaa. Pitää vaan syödä ensin jotakin ja sitten lähteä sinne ulos. Myöskin varmaan pitää ensi viikoksi opiskellakin jotakin ainakin vähän. Eipä tossa vappuna tai tanssileirillä niin kamalasti ole tullut opiskeltua, mitä nyt Jyväskylän juna-asemalla internetin puutteessa lueskelin hiukan biokemian kirjaa.

Mistä tulikin mieleeni vielä yksi juttu. Tänään biokemian luennoitsija lähti mukaan siihen väitteeseen että kaikki ionit ovat vapaita radikaaleja. Facepalm. Näinhän se ei todellakaan ole ja sitä yritin sanoakin mutta luulen että noin puoli kurssia jäi siihen luuloon. En tiedä onko se multa pois, mutta ärsyttävää se kuitenkin on. Yllättäen en tämän jälkeen enää edes teeskennellyt kuuntelevani asiaa.

Viime viikolla sain pyörän sisäkuminkin vaihdettua. Kivasti taas pääsee ajelemaan. Seuraavaksi varmaan kannattaa vaihtaa päällysrenkaat, taitavat olla alkuperäiset mikä tekee niistä yli kymmenen vuotta vanhat. Veikkaisin että kumi on ehkä kulunut ja haurastunut siitä kun ne olivat uudet. Jos sais aikaiseksi vielä ennen sitä rengasrikkoa.

Kävin Suomessakin taas vaihteeksi kääntymässä. Tanssileirillä oli mahtavan kivaa. Tanssittiin koko viikonloppu ja pohkeet on edelleen todella kipeät. Se ei haittaa tahtia tokikaan, muuta kuin ehkä portaissa. Kivaa porukkaa, hyvää ruokaa, tanssia ja mukavaa ohjelmaa. What's there not to like? Olin yötä tädin luona. Ihan mukava tyyppi mutta pidemmän päälle aavistuksen rasittava. Onneksi altistukseni oli lyhytaikainen kun suurin osa ajasta luonnollisesti meni leirillä ja kävin tädin luona vaan nukkumassa ja syömässä aamupalaa.

Maanantaina sitten olikin vuorossa käydä Länsikeskuksen cittarissa sopimassa töistä. Lopputuloksena aloitan kesäkuun alussa ja jatkan sitten koulun alkuun asti, melkeen elokuun loppuun.

Maanantai oli myös vapun aatto. Sekin meni enemmän tai vähemmän hyvin. Enemmän hyvin siinä mielessä että oli mukavaa suurimmaksi osaksi. Vähemmän hyvin koska illan lopetus oli huonohko. Ei siitä sen enempää, opinpahan taas uusia asioita ja näkökulmia vanhaan. Myös sen että ihminen voi tuntea itsensä todella mitättömäksi, eikä siihen edes välttämättä tarvita alkomahoolia.

Näppis ei myöskään tykkää antaa kirjoittaa kaksoiskonsonantteja tai -vokaaleja. Pitää olla ekstrasti tarkkana.

Mitäs tässä muuta, aloitin lukemaan asioista joista olisi pitänyt lukea jo kaks viikkoa ja deadline olisi huomenna. Ehkä en pääse ihan loppuun asti mutta onneksi voi aina lohduttautua sillä etten mä kuitenkaan saa suunvuoroa PBL:ssä.

Lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa.

Oon melkoisen kyllästynyt omiin kokkauksiini. Suomen kouluruokaa on ikävä. Se on parempaa ja halvempaa ku täällä ikinä. Asioita ei vaan osaa arvostaa ennen ku ne menettää. Tässä se taas tuli todistettua.

Viikonlopuksi ei ole suunnitelmia, paitsi vaihtaa polkupyöränrengas.  Mahdollisesti myös voisi etsiä tanssileirille jotakin uutta päällepantavaa ettei ihan jää muiden varjoon. Siellä moni tekee itse puvut ja autenttisesti. Itse olisin suht tyytyväinen jos olisi jotakin.

Hiuksillekin voisi tehdä jotakin, aika kamalat alkavat olla. Olisko ollu ennen joulua ku viimeks olen käyny kampaajalla. Eli vähän niinku korkea aika alkais olla?

Tänään kävin Clas Ohlssonilta ostamassa pyöränpumpun, työhanskat ja vähän jesaria (jesari ei liity tähän fillarihäslinkiin mitenkään, mutta ei sitä koskaan tiedä jos sattuis kummiski tarttemaan). Muuten en ole asialle tehnyt taaskaan mitään. Laiskuus iski ikävästi.

Keskiviikkona oli muuten mainio päivä. Oli Nallesairaala ja PU:ssa terveyskeskusta. Ens viikolla onki jo vuorossa venpunktion och vårdhygieni eli siis neuloilla leikkimistä ja hygieniaa. Ai, mikä on nallesairaala? Esikoululaiset tulee nallejensa kanssa nallesairaalaan ja sitten nalleja hoidetaan ja tutkitaan ja laastaroidaan. Käydään vähän läpi elimiä ja silleen. Mukavaa puuhaa mutta vie paljon energiaa.