Taas kuljemme kohti hämyistä luolaa. Luolan katossa palaa tervasta himmentynyt lamppu, jonka kuvun sisään on kuollut kolme sukupolvea banaanikärpäsiä. Ruotsalaiset päättävät samalla hetkellä tehdä tutkimuksen banaanikärpästen kuolinsyyhyn, sillä banaanikärpäskunnalla on oikeus tietää jos tupakka on vaarallista. Käy ilmi, että banaanikärpässukupolvet eivät ole kohdanneet kohtaloaan syövässä vaan ovat kaikki juoneet itsensä hengiltä. Maksakirroosi se iskee maksattomiinkin.

Tupakkakopissa tupruttelemme hetken. Päässä vain hohtaa, kun imetään. Sikarilla on lyhyt mutta hohdokas elämä. Päätepisteessä varma loppuunpalaminen. Jotkut syntyvät arvokkaampaan perheeseen ja jakavat elämänsä arvokkaitten hetkien ylväänä seuralaisena. Jotkut taas otetaan esille jo pienemmässäkin tärinässä ja imetään kuiviin kuin Amerikan Yhdysvallat imevät Lähi-Idän öljynisää.

Tuhkakupista löytyy kavereita. Kavereita joita oikean elämän tuhkakupista en koskaan saanut. Hiekkalaatikolla rakennelmiani syrjittiin lapsuuden rakennuslautakunnossa ja muovinen ja värikäs Brion muovikuorma-autoni katosi kun en katsonut sen perään tarpeeksi vankasti. Vieläkin olen katkera naapurin Villematildalle, joka rikkoi hiekkalinnani. Kostoksi tumppasin tätä silmään.

Kerran yhteiskunta päättää, että tupakki on vaarallista. Mikään ei kuitenkaan muutu, koska elämäkin on vaarallista. Ihmiset haluavat valinnanvaraa. Ihmiset haluavat kuolla! Ihmiset haluavat jäädä lentokoneen alle tai syöksyä mereen korkealla taivaalla tapahtuneen auto-onnettomuuden jälkeen. Jotkut haluavat menettää elämänsä nuorena ja kännissä, eka kerta sattuu mutta sitten helpottaa, sanotaan. Jotkut taas haluavat tulla murhatuksi jonkun heille rakkaan ja heitä ymmärtävän toimesta vasta avioliitossa.

Savukiehkura jatkaa matkaa, nousten korkeammalle tasolle ja lopulta ratsastaen ilmavirran selässä auringonlaskuun.

Julkaistiin: tiistai, tammikuu 26, 2010 klo 00:41.