Tarinamme sankari astuu hämyiseen kapakkaan noin 20-luvulla. Vuosituhatta emme vielä tiedä, enkä usko hänen itsensäkään tietävän. Ei mene kuin hetki ja hän jo juttelee kovaäänisesti. Tällä kertaa kuitenkin vain vaahtosammuttimen kanssa. Vaahtosammutin koittaa kovasti puolustaa mielipidettään, mutta tarinamme sankari vaahtoaa sen verran antaumuksella että lopulta sammutin luovuttaa ja kääntyy tarinamme sankarin mielipiteen kannalle. Tästä tyytyväisenä tarinamme sankari kääntyy kohti baaritiskia ja vaahtosammutin ottaa heti selän nähdessään takaisin kaikki myönnytyksensä ja kertoo pitäneen vain nyökkäillessään sormiaan ristissä selkänsä takana.

Kohti baaritiskia hoiperrellessaan tarinamme sankari huitaisee vahingossa kapakan seinällä olevaa taulua, joka jää huitaisun seurauksena ikävästi vinoon. Se ei tunnu kuitenkaan ketään haittaavan, vähinten tarinamme sankaria. Tämä taiteellinen Josef Stalinin muotokuva on kuitenkin aikaisemmin jo tuntunut jotakin kiinnostavan. Joku on nimittäin koittanut piirtää tälle entisaikojen Marja Tiuralle viiksiä tussilla. Tämä yritys on kuitenkin jäänyt kesken, kun piirtäjä on huomannut että Stalinilla on jo viikset muutenkin.

Samalla hetkellä kapakkaan astelee aivan sattumalta myös Suomen Kokoomuksen ja Keskustan poliitikkoja korruptioillalliselleen. Tällä kertaa tarjoilu on tilattu jo etukäteen, sillä eräs nimeltä mainitsematon poliitikko on ilmoittanut tappavansa itsensä, jos kekkereillä ei tarjota Valion maitoa. Poliitikot rullaavat itsensä varaamaansa loossiin, jonne heidän perässään työnnetään valtava saavi täynnä uunituoretta Valion maitoa. Voi kuin seurue yllättyykin, kun saavista esille pomppaa ilmielävä vapaasukellusta harrastava huora. Kukapa olisi arvannut, ja vielä kuin täytekakusta!

Mutta palataanpa takaisin tarinamme sankariin. Sillä ketäpä sivuosaan painetut umpikorruptoituneet poliitikot kiinnostaisivat. Kuten varmasti muistatte, jätimme tarinamme sankarin matkalle kohti baaritiskiä. Baaritiskille hän myös saapui, vaikka sanomattakin on selvää ettei reitti ollut se lyhin. Mutta kuten joka puolella maailmaa sanotaan, ei se tapa vaan se määränpää. Tosin, baaritiskin ollessa kyseessä, pidemmäksi venynyt harrastaminen surullisen usein lopulta tappaa.

Tarinamme sankari kuitenkin nojaa nyt baaritiskiin ja näyttää yllättävänkin vakaalta. Aikuisikään ehtinyt Paavo Pesusieni tulee tämän eteen, muttei vielä sano mitään. Tottuneesti hän odottaa, että palvelutilanne menisi ilman turhia sanoja eli että asiakas rykäisisi tilauksensa ja kummankaan ei tarvitsisi lähentyä ja aloittaa intiimiä suhdetta toistensa kanssa. Tarinamme sankari hikkaa kerran ja vielä toisenkin. Vasta tämän jälkeen hän saa hikoavien kasvojensa seasta lausuttua tilauksensa. Hän tilaa hybridi-tila-auton nahkapenkeillä ja lämmitetyllä etutuulilasilla.

Samalla hetkellä ulkona suden paikan ottanut lammas ulvoo kuuta. Tällä on vielä harjoittelu kesken, mutta ulvominen onnistuu jo jotenkuten. Ajoituksessa on kuitenkin vielä pienenpieniä ongelmia, sillä ainakaan tänään kuu ei vielä ole täydessä terässään keskipäivällä. Ohikulkija huikkaa tästä tiedon lampaalle, joka pyytää häpeillen anteeksi ja kävelee portaat takaisin kotiinsa. Lammas laittaa kellon herättämään yhdentoista tunnin päästä uudestaan.

Julkaistiin: maanantai, huhtikuu 5, 2010 klo 22:34.