Kerekes oli kreikkalainen katumaalari jota kiinnosti kovasti pääsiäismunat. Sitten yhtenä aurinkoisena pääsiäisenä hän päätti matkustaa pääsiäismunatehtaalle, mielessään työtarjous. Kerekes oli päättänyt tarjota tehtaan johtajalle katumaalaustaitojaan, jonka hän ajatteli luovan jotain suurta yhdistettynä pääsiäismunarakkauteen ja vakituiseen työpaikkaan tehtaalla.

Pääsiäismunatehtaalle matkustamisen päivä koitti ja niin koitti myös suuri pettymyksen päivä Kerekesille. Kerekes huomasi nimittäin aamulla, että kyproslainen Vasili oli varastanut hänen kulkupelinsä, punavihreän skootterin. Kerekes oli todella pettynyt, mutta ei niinkään kulkupelinsä varastamisesta, vaan siitä ettei hän ollut kerennyt sanomaan kulkupelilleen hyvästejä. Kyynel silmäkulmassaan hän ajatteli, että ehkä vielä näkisi skootterinsa joskus ja saisi hyvästellä vanhan toverinsa asiaankuuluvin menoin.

Pääsiäinen ja munat oli kuitenkin Kerekesillä edelleen mielessä ja hetken muisteltuaan parhaita skootterinsa kanssa kokemiaan hetkiä, hän kuivasi silmäkulmansa ja rupesi miettimään vaihtoehtoista matkustustapaa. Vaihtoehdoiksi Kerekes sai lopulta rajattua helikopterin, potkulaudan ja kookospähkinän. Kookospähkinää oli hänelle ehdottanut ohikulkija, eikä hän ollut raaskinut kieltäytyäkään ehdotuksesta ja oli luvannut ottaa kookospähkinän harkintaan.

Pitkän tovin ja useitten ajatusten jälkeen Kerekes päätyi lopulta kookospähkinään. Näin hän lähti kävelemään kookospähkinänsä kanssa kohti etelää, jossa munatehdas sijaitsi.

Kuitenkin, jo ennen puolimatkaa Kerekes rupesi ajattelemaan vuoria ja kuinka hienoa olisi edes kerran elämässä poimia alppiruusu. Kerekes oli kerran nähnyt alppiruusun televisiossa ja hänelle tuli jättimäisen suuri tarve poimia alppiruusu. Tilanne oli kuitenkin suhteellisen kiusallinen, sillä Kerekes asui Kreikassa, jossa alppiruusuja ei nähnyt kuin televisiossa ja kaiken lisäksi hän oli matkalla pääsiäismunatehtaalle. Kerekes oli neuvoton.

Hän istuutui tien varressa olleelle rajakivelle ja otti lohduttomana manttelinsa povitaskusta esiin vesivärinsä. Näitä lempivesivärejään hetken tutkiskeltuaan hän sai kuitenkin taas idean. Kerekes ei koskaan jäänyt pitkäksi aikaa rypemään, vaan pyrki optimistisesti purjehtimaan vaikka vastatuuleen, jos tilanne sitä vaati. Hetken mietittyään uusi suunnitelma oli taas viimeistelyä vaille valmis. Suunnitelmaa hän ei halunnut paljastaa kenellekään, mutta kohta hän oli taas ilomielin matkalla. Se kuitenkin paljastettakoon, että matkalla viheltelemänsä sävel liittyi suunnitelman sisältöön.

Ja eipä aikaakaan, kun Kerekes saapui pääsiäismunatehtaan portille. Porttivahdille hän ilmaisi selkeästi ja reippaasti nimensä, ikänsä ja puhelinnumeronsa. Porttivahti ihmetteli hieman puhelinnumeron ilmoittamistarvetta, mutta ei kuitenkaan kysynyt siitä sen enempää vaan kirjoitti puhelinnumeronkin varmuuden vuoksi ylös. Hän antoi Kerekesille neuvot ja pääsiäismunatehtaan tehdasalueen turvallisuusohjeet, suojakypärän, suojalasit, kuulosuojaimet, suojatakin ja paketillisen kondomeja. Tehtaalla kun oli käytössä nollatoleranssi, minkäänlaisia vahinkoja ei sallittu.

Kerekes puki portilla kaikki annetut turvavarusteet päälleen ja marssi suoraa tehtaanjohtajan puheille. He neuvottelivat johtajan ison johtajanhuoneen lasien takana tovin, jonka jälkeen mattapintaisen lasin läpi oli nähtävissä suoritettu reipas kädenpuristus. Oli selvää, että neuvotteluissa oltiin päästy yhteisymmärrykseen ja että nimet allekirjoitettaisiin sopimukseen vielä saman illan aikana.

Näin päättyi iloisen ystävämme Kerekesin matka ja elämä.

Julkaistiin: torstai, huhtikuu 8, 2010 klo 14:38.