Luulisin että olen leijona, mutten osaa sanoa ihan varmaksi. Peilistä näytän, kuin olisin kirahvi, mutta minusta tuntuu kovasti leijonalle. Olen ihan varma, että tykkään lihasta. Äsken juuri tulin pihviravintolasta, jossa tilasin lehtipihvin vihanneksilla. Tuo vihannesosa tässä hiukan pistää miettimään. Kirahvithan tykkää keitetyistä porkkanoista ja pavuista. Tykkään pihvistä, mutta tykkäsin myös porkkanoista. En tiedä enää, mihin tässä voi luottaa.

Poimin katukäytävälle jätetyn eilisen sanomalehden ja luen sieltä huomisen ilmoitukset. Läheiselle seeprafarmille etsitään seepra-lomittajia kesäksi. Olen siis tietysti tänäkin kesänä työttömänä, kun en tahdo saada enää töitä mansikkafarmilta. Mutta minusta se viimekesän virhe oli ihan hyväksyttävä, mistä minä olisin voinut tietää ettei niitä aaseja voi syödä. Helvetti, mitäs piti niitä siinä juomapaikan vieressä. Mulle on opetettu että haarukka on vasemmalla puolella ja veitsi oikealla puolella lautasta.

Kyllähän mä varmaan oon leijona. Ei sille mitään mahda. Olisi pitänyt pienenä seurata enemmän koulun opetusta. Siellähän se ois selvinnyt. Kaikki sanoi, että “lue matematiikkaa, lue fysiikkaa”. Ja minähän luin. Nyt siitä maksetaan sitten kovaa hintaa, mulla ei ole mitään käsitystä biologiasta, jonka pakolliset kurssit sain vaivalla läpi. Nyt osaan sitten laskea päässäni neliön neliöjuuren, mutten tunnista neliötä punajuurta. En tunnista itseänikään, en tunne itsestäni edes alkua.

Moni muu tuntee minun taskuni paremmin kuin minä tunnen ne itse. Vaikka eihän leijonilla periaatteessa edes pitäisi olla taskuja. Minulla kuitenkin on taskut ja isot taskut onkin. Vasemman puolen housujen etutaskussa on jotain painavaa, ehkä avaimet. Minun avainnippuni on nimittäin varsin iso, siinä on eläintarhan yleisavain ja lisäksi vanhanmallinen puuavain merirosvojen aarrearkkuun. Oikealla taskussa on monitoimikone, jolla voin tehdä seeprapirtelöä tarpeen vaatiessa.

Katson vielä kerran peiliin ja olen havaitsevani pienen häivähdyksen leijonaa. Heilautan harjaani keimailevasti ja voisin vaikka vannoa että kulmahampaani välähtää auringon paisteessa. Otan takataskustani tasku-Matin ja haukkaan sitä pohkeesta.

Julkaistiin: torstai, joulukuu 9, 2010 klo 23:33.