Helmen vierestä meren pohjasta, sukelsin pesusienen. Se on niin hyvää iholleni, joka on atooppinen ja ruvella. Kaaduin pienenä rullalaudalla, itsetekemälläni, koska varaa kunnolliseen ei ollut. Rullat lähtivät, minä jäin. Itsetuntooni tuli suurempi reikä kuin asfalttiin, joka kiitollisena vastaanotti edes jotain alastomuutensa peitoksi. Asfaltin alastomuuden verhosi asfaltti-ihottumani aiheuttanut poistunut iho, hiutaleina ja verihiutaleina.

Sukelsin pesusienen, koska olin likainen. Likainen siitä mitä tein, likainen siitä mitä minulle tehtiin. En ole maailman vanhimman ammatin harjoittaja, maksan veroni kuin kunniallinen kansalainen. Pizzoistani lähtee työeläkemaksut ja ennakkopidätykset, kuin muuttolinnut syksyisin matkustavat Thaimaaseen irstailemaan ladypoikien kanssa. Pizzoissani on myös erittäin ensiluokkaiset ainekset ja einekset, pakasteherneitä ja pakasteesta otettua mustelmille ja urheiluvammoille tarkoitettua kylmägeeliä. Kylmägeeli valuu suoraa selältäni suoraan pizzalle korvaten pohjalle laitettavan punaisen ketsupin sinisellä geelihohteellaan.

Pesusieni on kuin ihmisen sielu, se absorboi ympäriltään kaiken veden ja puristaessa se pisaroi pitkin aamukasteettomia ruohonkorsia illalla, nousten korsille aamulla aamukasteena. Aamukaste illalla on kuin postikortti, joka tuli ennenkuin se lähetettiin. Laitan postimerkin pesusieneeni ja lähetän sen, Pasilan postikeskuksen kautta jokaiselle sukulaiselleni jotka ovat lähteneet siirtolaisiksi perustamaan uutta mannerta. He lähettävät minulle rahaa ja erilaisia muita hyödykkeitä, joilla ostan lisää pesusieniä joita lähettää heille. Välillä käytän osan rahasta uuteen snorkkeliin, sillä jyrsin sukellellessani snorkkelin vartta kuin Halvan maukasta lakritsaa.

Minulle ei pesusienen vieressä oleva hohtava lähes keilapallon kokoinen helmi kelpaa. Tiedän, että helmestä olisi ainoastaan haittaa pesusieniharrastukselleni. Pesusieniharrastukseni on se, joka pitää minut pinnalla ja puhtaana. Pesusieneni on minulle kaikki se, jota yhteiskunta ei minulle voi tarjota. Pesusieneni on minulle työpaikkani ja se on minulle virkistysmahdollisuus. Virkistysmahdollisuus, jota yhteiskunta ei minulle tarjoa. Minua ei kiinnosta discojooga eikä yleisurheilun EM-kisat. Minua kiinnostaa pesusienet ja hiukan myös korvasienet. Korvasienet pitävät minut raivoraittiina ryöppäyksen jälkeen ja pesusienet pitävät sieluni ja olemukseni puhtaana.

Pesusienisukelluspaikkani yllä kelluu pesusienensukellusveneeni. Tukikohtani, jolta merirosvoan merta ja pesusieniä. Pesusienet ovat minulle kuitenkin ystäviä, ystäviä jotka uhraavat osan itsestään yleisen ja paremman hyvän puolesta. Minä olen pesusienikeisari ja se on ainoastaan rosvoamani meren ansiota. Rosvoamieni merien ansiota.

Olen rosvonnut jo Tyynenmeren, seuraavaksi liitän kokoelmaani olohuoneeni seinälle Atlantin. Mustameri ei sovi sisustukseeni, sisustuksessani tummat värisävyt eivät sovi pastellikeittiöni ja neonolohuoneeni sävymaailmaan, musta masentaa minua. Musta oli vanha talonikin, sen palettua viime keskiviikkona. Se paloi ja roihusi kaikissa punaisen sävyissä. Punainen meri meni mukana eikä kotivakuutus korvannut. Vakuutusasiamies totesi lakonisesti meren ylittävän korvaussumman.

Metsästän sieniä, pesusieniä, korvasieniä ja meriä.

Julkaistiin: torstai, tammikuu 13, 2011 klo 18:54.