Olimme Mikin kanssa ulapalla heittelemässä läppää. Miki sanoi, että sillä saanti olisi hyvä. Mutta olin jo lähtiessä sitä mieltä, että eihän siihen mikään kala tartu, oli läppä sitten kuinka hyvä tahansa. Tässä me käyttelimme siansydämen vasemman kammion läppää, mutta täkypakistamme löytyi myös yksi ilmastoinnin pakoilmaventtiilin läppä sekä varsin kulunut ovisilmän suojaläppä. Ja tarvitseeko edes sanoa, ettei kalaa tullut.

Siinä kuitenkin kelluimme ulapalla, pienessä soutuveneessämme. Olin luvannut soutaa, olihan minulla sentään kädet sitä varten. Eihän meidän pitänyt Saaristomerelle asti soutaa, mutta en malttanut lopettaa ennenkuin kaikki maa oli kadonnut horisonttiin. Vaikka Miki olikin kädetön, hän oli varsin näppärä räiskäleenpaistaja. Siinä läppää heittäessämme Miki loihti meille kunnon räiskälelounaan veneestä löytämistään aineksista. Paistamiseen tarvittavan nuotion päätimme rakentaa veneen keulaan, sillä siellä se oli paremmin tuulen suojassa.

Räiskäleitten syömisen jälkeen katsoimme hetken televisiota. Sieltä tuli vuoden 1964 olympialaisten avajaiset. Minua itseäni avajaiset eivät jaksaneet kiinnostaa, mutta Miki oli innoissaan ja selitti minulle olympialajien osallistujien voimasuhteita. Minun onnekseni maininki sai minut nyökkäilemään suunnilleen Mikin tarinoitten tahdissa ja hänen huomaamattaan vaivuin syvään horrokseen. Mietin räiskäleitä ja sitä miten mainiosti ne kelluivatkaan vedessä.

Olympialaisten avajaiset saatiin päätökseen samalla hetkellä, kun veneemme pohjatappi irtosi suuren vesisuihkun saattelemana. Veneen pohjatapin reijästä kurkkasi veneeseemme aika väsyneen oloinen Charlie Sheen. Hän pahoitteli kovasti pois lentänyttä pohjatappi ja lupasi kunniasanallaan ostaa tilalle uuden, jahka pääsisi tulevalla viikolla käymään Itäkeskuksen Citymarketissa. Samaan hengenvetoon hän esitti myös vienon toiveen siitä, että saisi muutaman räiskäleen mukaansa. Minusta se oli hyvinkin kelvollinen pyyntö ja kieräytin muutaman räiskäleen folioon ja annoin Charlien vietäväksi.

Kyllähän minä tiesin, ettei se niitä itselleen vaan kokkeliin vaihtaakseenhan se ne pyysi. Muttei se minua niin kiinnostanut, sysäsin sen mielessäni syrjään ja kylvin hetken antamisen tuomassa hyvänolon tunteessa. Sitä nautintoa ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan kauaa, sillä pian havaduin Mikin innostuneeseen vikinään. Hän oli huomannut veneen pohjatapin reijästä purskuavan veden ja joi sitä ahnaasti. Katselin näkyä vaikuttuneena ja sytytin mahorkkasätkän.

Pian Miki olikin juonut tyhjäksi koko Itämeren. Sanoi, että oli juuri sopivan suolaista, aivan kuin Vichyä ja veikkasikin että Itämereen oli aikanaan kaadettu paljon Vichyä. Minustakin se kuulosti varsin hyvälle teorialle ja kirjasin sen ylös vihkoseeni johon kirjoitin kaikki asiat, joista aijoin tehdä tieteellisen artikkelin. Olin hyvin arvostettu tohtori ja minulla oli julkaistuna monta tieteen peruskiviin kuulunutta teosta.

Nautimme vielä hetken kesäauringon lämmöstä. Sitten Miki kapusi pois veneestämme ja kantoi minut ja veneen lähimpään vierasvenesatamaan.

Lähetin matkalla postikortin Kiovaan.

Julkaistiin: maanantai, helmikuu 21, 2011 klo 21:29.