Nostokurki tapasi kadulla kurkiauran. Kurkiaura oli hätistetty pesästään auraamaan Helsingin katuja sankan lumentulon johdosta. Keskustelivat siinä autoilijoista ja näiden tarkkaavaisuudesta, yllätysherkkyydestä. Naureskelivat leipurimaisen makeasti aamun peltikolarisumalle, sillä olihan molemmilla kuitenkin osakkeita lähistön peltikorjaamoissa. Nyt oli viimein luvassa helpotusta laman runtelemalle portfoliolle.

Maat ja mannut turistuaan kurkiaura jatkoi matkaansa etelään. Nostokurki ravisti selästään ylimääräiset lumet, vaihtoi lonkkalevon lonkkaa ja varoi laittamasta toista tassuaan entisen hiilikuilun päälle. Hän alkoi ajatella hiilinieluja, joka on varsin kiistanalainen laji. Niistä on viimeajoin kovasti kiistelty tammisissa kiiltolakatuissa kabineteissa, sikareitten ja portviinin tuntumassa.

Lounastauolla nostokurki huikkasi kaverilleen ja pyysi tältä vitosta lainaksi. Inflaatio kuitenkin söi setelin lounaaksi postimatkalla ja nostokurki jäi sillä kertaa ilman ateriaa. Tämä oli varsin valitettavaa, kun hän oli kuitenkin jo pitkän aikaa toivonut saavansa maistaa lähigrillin erinomaista Turkkilaista kahdella ja puolella nakilla.

Aurinko palasi kesälaitumille ja alkoi sulattamaan vihollisensa levittämää valkoista peitettä tulisella sielullaan. Vesi virtasi viemäriin, jossa viemärirotat saivat taas juodakseen.

Julkaistiin: perjantai, tammikuu 15, 2010 klo 16:22.